Näyttäisitkö sun heikkoudet, kertoisitko epäonnistumiset tai paljastaisitko pelot?
Hyviä asioita ja parhaita puolia on haluttavinta ja turvallisinta esitellä.
Kukaan ei ainakaan pääse iskemään kipeisiin kohtiin.
Turvallisuudessa pysyminen saa sulkeutumaan.
Helpompi olla hiljaa, ettei herätä huomiota ja mahtuu joukkoon.
Helpompi vain kertoa niitä asioita, joita uskotaan muiden haluavan kuulla.
Tällä teolla kerrot itsellesi ettet riitä.
Miksi me tehdään niin?
Ja vain siten ollaan hyväksyttyjä.
Kenelle?
Me itse tiedetään olevamme epätäydellisiä.
Uhrataan siis itsemme varmistamalla, ettemme räisky muotista ulos,
tämän opetetun illuusion vuoksi.
Tämä kaikki erottaa meitä vain kauemmas itsestämme, tunnet sen kipuna,
jota mikään ei tunnu täyttävän.
Emmekä lopulta tästä kaikesta huolimatta vaikuttaisi olevan ikinä riittäviä.
Kun sanot, että nyt riittää.
Astut ulos tästä loputtomasta pelistä.
Pelkäät, toimit, antaudut ja menet rikki. Se kaikki on väistämätöntä.
Se itseasiassa on juuri sun tehtävä.
Lopulta et ole enää tasaisen ja turvallisen sileää, vaan erilaista ja rosoista pintaa.
Mitä voisit tuntea, kun sen avulla antaisit toisille aitoa tarttumapintaa?
Entäpä jos me kaikki ollaan oltu hyväksyttyjä jo alun alkaen?
Tiedostat tai et, illuusion takana epätäydellinen on täydellisyyttä.
Olet sitä aina ollut ja tulet olemaan.
