Välillä ei suoraan sanottuna tiedä yhtään minne mennä, mitä tehdä tai kuka sitä edes on. Nytkin on ollut niin.
Varmaan tuttua kaikille, et jossain vaiheessa sitä jollakin tasolla haparoi ja epäröi.
Jostain ihmeestä tulee kuitenkin aina jokin sellainen hetki tai asia joka muistuttaa, että sitähän on koko ajan oikealla suunnalla, sillä omalla polulla.
Siitä tämäkin nyt vihdoin lähti. On ollut jo jonkin aikaa ajatuksena toteuttaa nämä kirjoitukset, joissa voisi päästää ulos näitä hetkiä. Ihmetellä ja parantaa elämää, sekä jakaa ajatuksia. Sen enempää en vielä tiedä mitä tuleman pitää, eli saa mennä eteenpäin omalla painollaan.
Mut en tee tästä vielä sen pidempää, vaan palaan siihen alun asiaan. Oma polku, älä vertaa muihin ja pidä siitä kiinni, koska se just tekee susta sen mitä voit olla.
Anssi Kela sanoo kaiken hyvin:
Mä oon aina ollut tällainen, jotenkin ulkopuolinen
Raivaan omat polkuni ryteikköön, valmista tietä huoli en
Ja mut on helppo väärin ymmärtää jos ei kuoren alle nää
Herkän ja kiihkeän sydämen tää haarniska sisältää
Olen kaatunut ja noussut, olen juossut eksyksiin
Jos on valmis harhaan astumaan voi osua ihmeisiin
Tahdon muurin taakse kurkistaa, tahdon haukata maailmaa
Painaa kaasupolkimen lattiaan, kiitää kohti unelmaa
Tää on parasta aikaa
Voi tapahtua mitä vaan
Päivissä on taikaa
Ne eivät palaa uudestaan
Tää on parasta aikaa
Voi tapahtua mitä vaan
Kuume minua vaivaa
Ja sitä ei saa parantaa
Olen uinut vastavirtaan, olen painunut upoksiin
Mut on joskus lyöty köysiin, vaan ei koskaan tainnoksiin
Mul on paksu nahka arpineen ja tie on pitkä kuoppineen
Mutta renkaat ulvoen luisussa syöksyn mutkaan jokaiseen
Kulta pieni puhalla kipinään, se helposti hiipuu
Monta haurasta pientä unelmaa arjen ristille nauliintuu
Kukaan ei vanhana muistele hetkiä jolloin tiskas tai imuroi
Siis jätä astiat altaaseen silloin kun sielussa salamoi
-Anssi Kela
❤️🌌